8.pv San Nicolo- Oberreute

Onpa mukava kuulla pitkästä aikaa puhuttavan suomea . Tulin siis yöksi suomalaisten pyörittämään alppihotelli Martinshöheen. Hotelli sijaitsee saksassa joten kotimatka tuli samalla aloitettua. Kävin kuitenkin pyörähtämässä siellä Sveitsissä kuten eilen suunnittelin.

Aamulla oli taas pilvetön taivas, järjettömän hyvä tuuri ollut kelien suhteen. Lämpöä on taas ollut sen verran että rystyset ovat taas vähän tummemmat..

Aamulla oli mahtava ajella Passo Stelviolle, kun ei ollut kovin paljon liikennettä. Tie itsessään ei ollut ehkä niin hieno kuin mitä netissä on hehkutettu, mutta oli kuitenkin reissun korkein paikka ja samalla toiseksi korkein tie koko Alpeilla (2757mpy). Ranskalaiset ovat menneet päällystämään jonkun polun vielä 13m korkeammalle. Pitänee käydä se katsomassa jollain toisella kertaa..

Yhden lukijan kuolattavaksi olisi riittänyt jos minkälaisia Ducateja. Menivät vaan niin vauhdilla ohi ettei paljon kerennyt kuvata. Yhden näin parkissa,tällaisen voisi itsekin laittaa jos olisi 20t€ ylimääräistä.

Kuvia itse passolta.

Huipulla oli melkoinen vilske. Kävin ostamassa ne pakolliset tuoltakin eli kortin ja pari tarraa.

Sveitsin puolella pyörähdin Umbrailpassoa pitkin. Ei paljon maisema muuttunut, mutta tie oli hauska joten kannatti käydä.

Rajanylityksiä tuli tänään loppujen lopuksi ihan huolella. Italia-Sveitsi-Italia-Itävalta-Saksa eikä mitään pysähdyksiä, kyllä tuosta EU:sta on jotain hyötyäkin.

Kaiken kaikkiaan hyvä päivä aloittaa kotimatka. Solateitä tuli kierrettyä jo ihan tarpeeksi ja toisaalta olikin mukava päästä Itävallan moottoriteille kun alkoi kilometrit juoksemaan mittarissa kotia kohti. Soitin myös Finnlinesille että pääsiskö Helsingin lauttaan huomenillalla, mutta kansipaikat olivat menneet ja hytti olisi maksanut jotain 500€.. Joten tiedossa olisi 3000km ah niin ihanaa suoraa tietä. Eiköhän siitä selvitä kohtuudella, kun muistelee reissun kohokohtia ja haaveilee kotimökin ulkosaunan lämmitykseen pääsystä..