maanantai 4. elokuuta 2014
Reitille tuli yhteensä mittaa 7247km kotiovelta sinne ja takaisin.. Rahaa meni taas sen verran etten viitsi ruveta edes ynnäilemään. Yhtään ei kyllä sen puolesta harmita, joka euron arvoinen reissu oli jälleen. Joillekkin tuonne päin matkaaville näistä hinnoista voi olla hyötyä reitin suunnittelussa..
Storebeltin silta: 17.10€
Öresundin silta: 25.30€
Lauttamatka Rödby-Puttgarden: 53,34€
Eli halvemmalla ja yleensä nopeammin Tanskasta Saksaan pääsee siltaa pitkin. Tuon Öresundin sillanhan joutuu ajamaan joka tapauksessa. Matkaa tulee vain n.120km lisää.
Hotellit maksoivat etelässä aamupalan kanssa säännöllisesti n. 30-40€, joten telttaa en välttämättä ottaisi tuonne mukaan. Ainakaan jos on menossa suoraan laivalla Eurooppaan. Pohjoismaisten hotellien hintatasosta ei ole kokemusta, teltassa yövyin Ruotsin puolella n.20€ korvausta vastaan.
Yleisiä mietteitä reissusta..
Lähtiessä mielessä oli mm. tietenkin reissun turvallisuus. Mahdollisia riskejä matkailuun sisältyy enemmän kuin kotona olemiseen, vaikkakin tilastot kertovat kodin olevan vaarallisin paikka. Yhtään läheltä piti- tilannetta ei onneksi sattunut, vaikka liikenteessä oli tottakai muuan ajopeli enemmän kuin kotomaan teillä. Kaupungeissa ajo oli myös tehty huomattavasti helpommaksi kuin kotomaassa. Esimerkiksi kyltit olivat selvästi näkyvillä, eikä ruuvailtu ympäri talojen seiniä ja kaistaviivat piirretty risteyksiin selkeästi läpi risteysalueen ym.
Oli myös mukava huomata kuinka paljon paremmin moottoripyöräilijät otetaan huomioon keskisessä Euroopassa. Kukaan ei esim. soittanut torvea kun ajeli onnettomuuden takia pysähtyneen liikenteen seassa kaistojen välissä/pientareella, rohkenin tekemään näin muutaman paikallisen pyöräilijän esimerkistä.
Pyörästä voisin sen verran mainita ettei mitään teknisiä ongelmia reissulla ollut, vaikka mittariin tuli kotimatkalla täydet 100tkm. Moni pelkää ostaa enemmän ajettuja pärriä, mutta todellisuudessa perus mp:t kestävät hyvin huollettuna yleensä vähintään sen 150tkm ilman isompia remontteja. Netistä luin jopa yli 200tkm ajetuista VFR:istä, kun olin ostamassa omaani. Kuitenkin pieni ajatus pyöränvaihdosta on alkanut kytemään päässä, eikä ainakaan Italiassa nähneeni Ducatin ja BMW:n lukemattomat matkaendurot helpota tilannetta..
Ensi kesälle ei ole vielä selkeää matkaideaa. Työpuolellakin on ainakin tällä hetkellä niin hiljaista, että saa nähdä miten käy. Eiköhän sitä jossain kuitenkin aina pääse käymään. Norjassakin voisi jälleen pienen tauon jälkeen pyörähtää, sielläkin on vielä paljon paikkoja käymättä.
Jos ei ole käynyt selväksi niin suosittelen kyllä kaikkia vähänkään matkamoottoripyöräilyyn hurahtaneita käymään Alppimaisemissa jos vain on mahdollisuus. Loppuun vielä linkki videoon matkan mieleenpainuvimmasta tiestä. Videolta Passo Gavia ei näytä yhtään niin hurjalta kuin itse ajaessa, mutta eiköhän tämä pienen matkakuumeen nostata tänne vielä eksyneille.
Gavia
maanantai 21. heinäkuuta 2014
11.pv Norrköping- Bergafjärden
Taas olin saanut kirjoitettua päivän tekstin ja puhelin jumiin..
Eli Tukholmassa kävin kuten suunnittelin. Hieno kaupunkihan se oli. Kävin Vasa-laivaa katsomassa, vaikka museoon oli melkoinen jono. Suosittelen kyllä käymään jos tuonne seuduille eksyy. Kuvaaminen oli aikalailla mahdotonta kun laivalla on pituutta 69m ja se oli kohtuu hämärässä hallissa.
Paattia koristaa n.700 puuveistosta.
Neitsytmatkalla hukkui n.50 ihmistä.
Tammet olleet arvokkaita tuohon aikaan..
Lisäksi kiersin kuninkaanlinnan, jossa ikävä kyllä kuvaaminen oli kielletty. Aarrekammiossa oli kohtuullisen hienoja kruunuja, miekkoja,valtikoita ym.
Tuossa kuva linnasta ulkoa.
Tukholman jälkeen ajelin vielä muutaman sata kilometriä ja tulin yöksi merenrantaan telttailemaan. Matkaa jäi n.800km joten eiköhän sitä ensi yönä nukuta jo omassa sängyssä.
Joten matka alkaa olla taputeltu.
Laitan ehkä kotoa vielä reittikarttaa ja muuta tietoa reissusta.
Kiitoksia erittäin paljon kaikille blogia seuranneille!
Näihin kuviin näihin tunnelmiin..
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
10.pv Augruk-Norrköping
Hej.
Pohjoismaissa ollaan, kyllä näyttää kivalta nämäkin maisemat pitkästä aikaa. Kilometrejä tuli aikalailla tonnin verran. Sen verran alkoi jo kyllästyttää ajaminen, että huomenna otetaan iisimmin ja ajattelin käydä Tukholmassa pyörähtämässä kun se tuossa n.100km päässä on.
Suunnittelin aluksi että ajaisin huomiseksi kotiin, matkaa jäi sellaiset 1300km. Mutta kun kiirettä ei ole, niin lomaillaan nyt vielä pari päivää. Aika ajopainoitteinen reissu ollut muutenkin, toisaalta tulipahan kierrettyä Alppien "huippu" paikat. Jos ja kun tuonne uudelleen pääsee, niin voi ottaa sitten vähän rennommin..
lauantai 19. heinäkuuta 2014
9.pv Oberreute-Augruk
En kyllä yritäkään uskotella että tänään olisi ollut kovin mukava päivä..
Eli hurautin Saksan läpi A7 moottoritietä. Yllättävän nätisti kuitenkin meni, lämpöä oli kuitenkin parhaimmillaan taas se 35*c. Pidin matkanopeutena sellaiset 135-145, joka oli sinänsä sopiva kun ei käsille tullut juuri painoa. Matkaa tuli joku reilu 900. Alussa meinasi tuntua häijyltä kun pyörä huojui jo tuossa nopeudessa, pyöritin huoltoasemalla jousia tiukemmalle niin rupesi kulkemaan kuin juna.
Tuossa vielä kuva alppihotellista, mukava paikka oli yöpyä.
Tänään sen sijaan gasthaus on hiukan epämääräinen, hintakin nousi 5€ sillä välin kun kävin nostamassa rahaa. Huonekaan ei mikään ylellinen ole..
No eipä tänne ole asumaan tarkoitus jäädä. Kunhan aamulla pyörä vielä löytyisi pihalta niin samapa tuo missä sitä nukkuu.
Hyvin kertoo tämän päivän tapahtumista se että yhtään kuvaa en ottanut. Ei auta kun muistella noita ^ teitä taas huomenna.. Oma viehätyksensä on toki tälläkin tavalla matkustaessa. Tankillekin kun pysähtyi niin monet tulivat kyseleen että mihin menossa ja paljon matkaa yms..
Ja sitähän jäi joku 2200, saa nähdä mihin asti huomenna ehtii..
perjantai 18. heinäkuuta 2014
8.pv San Nicolo- Oberreute
Onpa mukava kuulla pitkästä aikaa puhuttavan suomea . Tulin siis yöksi suomalaisten pyörittämään alppihotelli Martinshöheen. Hotelli sijaitsee saksassa joten kotimatka tuli samalla aloitettua. Kävin kuitenkin pyörähtämässä siellä Sveitsissä kuten eilen suunnittelin.
Aamulla oli taas pilvetön taivas, järjettömän hyvä tuuri ollut kelien suhteen. Lämpöä on taas ollut sen verran että rystyset ovat taas vähän tummemmat..
Aamulla oli mahtava ajella Passo Stelviolle, kun ei ollut kovin paljon liikennettä. Tie itsessään ei ollut ehkä niin hieno kuin mitä netissä on hehkutettu, mutta oli kuitenkin reissun korkein paikka ja samalla toiseksi korkein tie koko Alpeilla (2757mpy). Ranskalaiset ovat menneet päällystämään jonkun polun vielä 13m korkeammalle. Pitänee käydä se katsomassa jollain toisella kertaa..
Yhden lukijan kuolattavaksi olisi riittänyt jos minkälaisia Ducateja. Menivät vaan niin vauhdilla ohi ettei paljon kerennyt kuvata. Yhden näin parkissa,tällaisen voisi itsekin laittaa jos olisi 20t€ ylimääräistä.
Kuvia itse passolta.
Huipulla oli melkoinen vilske. Kävin ostamassa ne pakolliset tuoltakin eli kortin ja pari tarraa.
Sveitsin puolella pyörähdin Umbrailpassoa pitkin. Ei paljon maisema muuttunut, mutta tie oli hauska joten kannatti käydä.
Rajanylityksiä tuli tänään loppujen lopuksi ihan huolella. Italia-Sveitsi-Italia-Itävalta-Saksa eikä mitään pysähdyksiä, kyllä tuosta EU:sta on jotain hyötyäkin.
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä aloittaa kotimatka. Solateitä tuli kierrettyä jo ihan tarpeeksi ja toisaalta olikin mukava päästä Itävallan moottoriteille kun alkoi kilometrit juoksemaan mittarissa kotia kohti. Soitin myös Finnlinesille että pääsiskö Helsingin lauttaan huomenillalla, mutta kansipaikat olivat menneet ja hytti olisi maksanut jotain 500€.. Joten tiedossa olisi 3000km ah niin ihanaa suoraa tietä. Eiköhän siitä selvitä kohtuudella, kun muistelee reissun kohokohtia ja haaveilee kotimökin ulkosaunan lämmitykseen pääsystä..
torstai 17. heinäkuuta 2014
7.pv Osa 2
Monta kuvaa ei näköjään tullut otettua tuolta Tonalelta. Tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo nälkä joten söin mainion pizzan Passo Gavialle menevän tien varrella.
Itse Passo Gavia oli sekä reissun hienoin sekä pelottavin kokemus. Aivan käsittämättömän syheröinen tie, rinteet lähes pystysuorat ja kaiken lisäksi tie kapeni lopussa vain yhden kaistan levyiseksi. Edellä ajavilla trikeillä olikin hieman vaikeuksia kun joku tuli vastaan uudenkarhealla Mustangilla.
Lopulta..
Minun kuuluisi kai seistä tuossa tolppien välissä, mutta ei sattunut kuvaaja matkaan.. Noh, muuan räpsy huipulta ja kävin tarkastelemassa trikejä lähempää. Hienoja laitteita ja todella makeat äänet. Löylyäkin tuntui olevan kun luisussa menivät pari loivempaa mutkaa.. :-o
Tien toinen puoli olikin hieman helpompi ajettava ja yhdessä kohtaa pystyi jopa pysähtymään ottamaan kuvia.
Hotellin otin vanhan oloisesta pikkukylästä. Pari kuvaa iltakävelyltä.
Huomenna vuorossa on vielä yksi tunnetumpi solatie tästä läheltä. Sitten voi olla että käännän keulan kohti pohjoista, paitsi että Sveitsissä olisi sama pyörähtää kun se tuossa vieressä on. No katsotaan huomenna mihin tie vie. Tänään taisi olla reissun mukavin päivä, joten kiirettä ei pidetä.
7.pv Santa Fosca- San nicolo
Oli tarkoitus kirjoittaa tänään vähän pitemmästi vaan puhelin päätti hävittää tekstin siinä puolen tunnin kohdalla. Katsotaan minkä verran viitsii kirjoittaa uusiksi..
Eli hotellilta lähdettiin. Aamu oli lämmin niin kuin koko päivä. Helpolla olisi päässyt rantakuntoon rusketuksen osalta, mutta päätin aloittaa pelkistä kämmenselistä.
Eli hanskoja ei tarvinnut koko päivänä, jos ei kuvasta selvinnyt.. :D
Eilen illalla olin sen verran väsynyt että reitin teko ei oikein maistunut. Pienen harhailun jälkeen löysin kuitenkin tien Passo Pordoille. Upea pätkä, sopivan loiva rinteinen ja mutkainen solateihin totutteluun. Hienoja autoja tuli myös vastaan. Joku Audi-kokoontuminen kai kun koko ajan puski vastaan R8/S/RS malleja.
Pordoin jälkeen laskeuduin alas viinitilojen keskelle lähelle Garda-järveä. Tällä välillä oli todella kuuma ajella, koetin mennä uimaan jollekin Lagolle mutta tien päässä oli maksullinen parkkipaikka ja bussikyyti järvelle, joten jätin väliin. Lämpöä oli parhaimmillaan 34*c, joten jokin keino viilentyä piti keksiä. Pari kuvaa alhaalta viinitiloilta.
Nousin siis jälleen vuoristoon viileämmän ilman perässä. Sitähän löytyi, lämpö putosi kahdenkympin hujakoille ja sehän passasi. Solatie oli nimeltään Passo del Tonale.
Jatkuu toisessa osassa..